Tässä tekstissä käsittelemme muutosteorioita, joita käytetään erityisesti työelämän organisaatiotason tutkimuksessa. Päätimme, että vertailemme kahta eri muutosteoriaa ja samalla kommentoimme niiden keskeisiä piirteitä. Käsittelemämme teoriat ovat Kurt Lewinin kenttäteoria ja CAS eli kompleksisuusteoreettinen näkökulma muutokseen.

Lewin erottaa teoriassaan muutosta edistävät ja sitä vastustavat voimat. Ennen muutokseen ryhtymistä organisaation tulee analysoida muutosta edistävät ja sitä vastustavat voimat. Edellämainittujen voimien väliin jää vallitseva tilanne, joka on kahden voiman jatkuvassa puristuksessa. Keskeisimmät kolme voimaa muutosprosessissa ovat: ylimmän johdon muutoshalukkuus, rahoittajien muutosintressi ja keskijohdon hyväksyntä. Vastakkaisina voimina ovat työntekijät, kuluttajat, valtionhallinnon ohjailu ja vallitseva toimintakulttuuri. Mikäli muutos halutaan saada läpi, on onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää kouluttaminen ja kommunikointi kaikkien osapuolten välillä. Pelkkä kommunikointi ei tässä tapauksessa riitä, vaan kaikki osapuolet tulee ottaa päätöksenteossa huomioon (Lewin's force field analysis).

Muutosprosessi jakaantuu Lewinin mukaan kolmeen eri vaiheeseen: Ensimmäinen vaihe unfreezing eli sulattaminen ottaa huomioon pääasiassa ennakoivat toimenpiteet muun muassa tilanneanalyysi, motivointi ja tiedottaminen. Toisessa vaiheessa toteutetaan muutokset eli uusien asioiden asenteellinen ja käytänteiden kehitys. Siihen sisältyy muutosta tukevat toimintasuunnitelmat, niiden jatkuva arviointi, lyhyen aikavälin tavoitteet sekä tiedottaminen. Kolmas vaihe eli re-freezing tai jäädyttäminen käytännössä tarkoittaa haettujen muutosten rakenteellista vakauttamista. Tässäkin prosessissa muutosta arvioidaan jatkuvasti ja muutosta tukevia toimintatapjoa kehitetään (Turunen 1.2.2016). Mielestämme kyseinen muutosteoria korostuu erityisesti yksityisellä sektorilla, mutta voi ilmetä myös julkisella hallinnon puolella. Tämä soveltuu erityisen hyvin yritysmaailmassa muutosprosesseihin, joka tuli selvästi ilmi opetusvideolla.

Kompleksisuusteorialla on paljon samoja korostavia tekijöitä kuten tiedottaminen, arviointi, suunnittelu ja seuranta, mutta meidän käsitystemme mukaan siinä huomioidaan mikrotaso sekä itseorganisoituminen paremmin. Muutoksen prosessi voi lähteä myös alemmalta tasolta eikä se ole niin johdettua kuin kenttäteoria. Primaari tavoite kyseiselle teorialle on kaaoksen välttäminen ja uusien mikrotason toimintamallien synnyttäminen. Tällöin muutos näyttäytyy eri tavoin, kun organisaation sisälle muodostuu toisistaan poikkeavia toimintamalleja, jotka kuitenkin pyrkivät samaan tavoitteeseen (Turunen 1.2.2016).

Kompleksisuusteoria koulumaailmaan sidottuna näyttäytyy houkuttelevampana vaihtoehtona kuin Lewinin kenttäteoria. Kompleksisuusteoria antaa mikrotason työntekijöille mahdollisuuden  soveltaa muutoksen tavoitteita, sekä jättää tilaa innovoinnille, kun muutos ei ole niin ylhäältäpäin toteutettua. Miinuksena sille on muutoksen prosessin hallinta eli pahimmassa skenaariossa se voi tuottaa anarkiaa tai muutoksen tavoitteet muuttuvat eri tavoitteiksi alkuperäiseen suunnitelmaan verratessa.  

-Markus, Olli, Miikka ja Tuomas

Youtube- linkki Lewinin kenttäteoriaan:

https://www.youtube.com/watch?v=tRAKmzsYLG8&feature=youtu.be