Koulun kehittämisen tutkimus liittyy paljolti haluun muuttaa vallitsevia koulumaailman käytänteitä. Tätä kutsutaan niin sanotuksi pragmaattiseksi tiedonintressiksi, mikä näkyy myös yliopistotason tutkimuksen intresseissä. Tällä hetkellä pragmaattinen tiedonintressin näyttäytyy erityisesti tieto- ja viestintäteknologiaa koskevissa tutkimushankkeissa. Esimerkiksi tarkastelemamme Opetushallituksen tutkimusraportti: "Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä", kiinnittää huomiota oppilaiden ja opettajien tietovarantojen hyödyntämiseen tieto- ja viestintäteknologian avulla.

Keskeisimpänä asiana luennolta jäi mieltämme kaivertamaan opettaja tutkijana -liike ja sen merkitykset. Opettaja tutkijana -liikkeellä tarkoitetaan toimintaa, jossa opettajakunta itse kohdistaa omaan työhönsä tutkimusta. Usein kyseinen tutkimus liittyy kehittämisintressiin, joka kumpuaa arjessa havaituista ongelmista ja kehityksen aiheista. Usein tutkimusta ei tehdä pelkästään yksinään, vaan parin kanssa tai ryhmissä. Voidaan ajatella, että yksi merkittävä kriteeri tutkivalle opettajuudelle on oman työn käsitteellistäminen. (Turunen, 12.2.2016.)

Opettajan rooliin tutkijana liittyy mielestämme joitakin huomionarvoisia seikkoja, joita haluamme tässä tekstissä tarkemmin käsitellä. Ensimmäisenä mieleemme tuli tutkimustyön ja kasvatustyön yhteensovittamisen dilemma. Millainen on tutkijan asema suhteessa tutkimuskohteeseen? Toivo Salosen (24.11.2015.) mukaan on olemassa ainakin kolme erilaista mahdollisuutta siihen, kuinka tutkija asettuu suhteessa tutkimuskohteeseen:

1. Tutkija voi asettua täysin tutkimuskohteen ulkopuolelle, jolloin hän on ensisijaisesti havainnoija ja pyrkii puolueettomuuteen. Tutkimustuloksilta haetaan tällöin ennen kaikkea lainalaisuuksia. Tutkimuksen tekoa ohjaa tekninen tiedonintressi, jolloin tutkimuksen eettisten kysymysten tarkastelu jää olemattomaksi.

2. Osittain tutkittavana kohteena oleva tutkija pyrkii siihen, että hän toimii tasapuolisessa vuorovaikutuksessa tutkimuskohteensa kanssa. Hän pyrkii nostamaan tutkittavaista oleellisia seikkoja esiin. Tiedonintressi on tällöin hermeneuttinen, millä tarkoitetaan pyrkimystä ymmärtää tutkimuksen kohdetta. Tutkija joutuu tulkitsemaan tutkimus kohteen toimintaa. Usein tulokset myös synnyttävät yhteiskunnallista keskustelua. 

3. Tutkija, joka on tutkimuskohteen sisällä ei pääse tekemään kytköksiä teoriaan, joka on tutkimuskohteen ulkopuolella. Hyvän tutkimuksen kannalta tällainen on huono asia. Emansipatorinen tiedonintressi toimii tutkijan työtä ohjaavana seikkana. Esimerkiksi vähemmistöihin liittyvät tutkimukset ovat usein luonteeltaan emansipatorisia. Tutkimuskohde saa valtaantumisen ja kuulluksi tulemisen kokemuksen, jolloin hän voi nousta tilanteen yläpuolelle.

Mihin asemaan tutkijaopettaja asettuu? Varmaksi voidaan sanoa, että omaa työtään tutkiva opettaja ei ainakaan voi täysin asettua tutkimuskohteen ulkopuolelle. Tällöin jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa. Tutkija on osa tutkimuskohdetta tai itse tutkimuskohde. Tällöin tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys tulee asettaa suurennuslasin alle. Tutkijan ollessa osa tutkimuskohdetta on mielestämme paras positio tutkijaopettajalle. Hermeneuttisen tiedonkäsityksen tuomana tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä oman työn luonteesta.

Tähän liittyy kuitenkin muutama huomionarvoinen seikka. Onko hermeneuttisen tiedonintressin antama ymmärrys luonteeltaan työn kehittämistä vai yksilön työssä suoritumista kehittävää? Työtä kehittävän luonteen tulokset saavat, kun ne julkaistaan tiedeyhteisölle. Muuten tulokset jäävät kahvihuonekeskustelun tasolle, jolloin voidaan ajatella niillä olevan merkitystä vain yksilön ja lähiyhteisön työssäselviytymiselle.

Mikäli pidämme tutkijaopettajan kriteerinä julkaisemista, niin emme ole saavuttaneet tätä yleisellä tasolla. Opettaja tutkijana -sanapari on ongelmallinen, koska yleisesti käytetty tutkiva opettaja -sanapari sopisi myös tähän yhteyteen paremmin.